Olen ollut valtiolla töissä 21 vuotta. Tai kuten meillä sanotaan, ”mukana prosesseissa”. En ole koskaan vaihtanut työpaikkaa, mutta työpisteitä on kertynyt neljä – yksi niistä siirrettiin kokonaan varastoon, mutta siitä ei koskaan tehty virallista päätöstä, joten joudun yhä menemään sinne vuosittain henkilöstön inventointia varten.

Päiväni koostuvat pääosin päätöksenteon valmistelun koordinoinnista, joka on hieno tapa sanoa, että osallistun palavereihin, joissa kukaan ei uskalla tehdä päätöksiä. Meillä on varsin selkeä päätöksentekomalli: ensin asiasta keskustellaan strategisella tasolla, sitten hallinnollisella tasolla, sitten operatiivisella tasolla, sitten asiantuntijaryhmässä, sitten työpajassa ja lopuksi kahvipöydässä. Sen jälkeen siirretään asia seuraavaan kvartaaliin, koska päätösikkuna meni kiinni.

Järjestelmämme tukevat tätä toimintatapaa erinomaisesti. Käytössäni on edelleen Työaika 2.4 -tietojärjestelmä, jonka käyttöliittymä muistuttaa varhaista Tetriksen prototyyppiä ja toimii vain Internet Explorerissa, joka ei enää ole tuettu. Käynnistääkseni ohjelman minun on avattava kolmen eri VPN-tunnelin kautta intranetin sisäinen virtuaaliympäristö, jonka salasana vaihtuu joka toinen torstai.

Kerran pyysin käyttöoikeuksia tietojärjestelmään, jotta voisin itse tallentaa liitetiedoston päätösvalmistelun alustavaan luonnokseen. Täytin käyttöoikeuspyyntölomakkeen, sain kaksi hyväksyntää ja odotin kolmatta. Kolmas hyväksyjä jäi vuorotteluvapaalle, eikä sijaisella ollut allekirjoitusoikeutta. Pyyntö raukesi viikolla 42. Sain lopulta lukuoikeudet – sekin vahingossa.

Kesälomat ovat edelleen urani ehdoton kohokohta. Viime kesänä yhdistin vanhat säästövapaat kahteen vuosilomaan ja sain kuuden viikon virkistäytymisjakson, jonka aikana järjestelmämme saivat jälleen yhden pakollisen päivityksen. Kun palasin, sähköpostini ei enää toiminut, koska allekirjoitusoikeus oli vanhentunut. Kukaan ei tiennyt miksi, eikä ollut päätöksentekijää linjaamassa uutta.

Mutta ei pidä valittaa. Työ antaa paljon. Erityisesti mahdollisuuden osallistua työryhmään, joka laatii tiekarttaa kehityshankkeelle, jonka ensimmäinen vaihe on “arviointikehyksen hahmottelu”. Ja kahvit. Niitä ei voi automatisoida. Vielä.

Mottoni:Kaikki aikanaan – ja aikanaan kaikki siirtyy seuraavaan kokoukseen.